Kunta-alan kehittäjien Oman työn sankarit -palkinnon saivat JHL:läiset Anni Lampinen ja Riikka Koskimies.
Tieto Oman työn sankarit -palkinnon myöntämisestä teki haminalaisen Riikka Koskimiehen, 32, ikionnelliseksi ja nöyräksi.
– Jo se, että olen jonkun mielestä ehdokkuuden arvoinen, tuntui mielettömältä, hän sanoo.
Seuraavassa hetkessä Koskimies ryhtyi suomalaiskansalliseen tapaan kursailemaan.
– Ai, meikäläinen johonkin gaalaan kekkuloimaan? Just joo. Mutta totta kai tällainen huomionosoitus lämmittää sydäntä.
Niinpä Koskimies tälläytyi parhaimpiinsa ja kävi pokkaamassa kunniakirjan Kunteko-gaalassa Helsingissä 20. marraskuuta.
– Ai, meikäläinen johonkin gaalaan kekkuloimaan? Just joo!
Aina valmis oppimaan
Riikka Koskimiehen palkitsemista ehdotti hänen entinen työkaverinsa Salla Byckling-Kuukka Uuden-Summan esikoulusta. Perusteluissa todetaan, että Koskimies on täysillä mukana kaikessa mihin ryhtyy. Lisäksi hän on monitaitoinen ja valmis oppimaan uutta.
Koskimies on kehittänyt esikoulun ja koulun yhteistyötä.
– Ennen toimittiin samassa kiinteistössä mutta erillään. Nykyään eskarilaiset osallistuvat koulun tapahtumiin ja laaja-alaiseen ilmiöopetukseen. Samalla he oppivat tuntemaan koulun oppilaita ja henkilökuntaa, hän perustelee.
Riikka on idearikas esimies, joka tukee ja kannustaa kaikkia.
Koulun aloittaminen on iso muutos eskarilaisen elämässä, ja ennalta tutustumisen ansiosta se jännittää hiukan vähemmän.
– Myös eskariopet osallistuvat nykyään koulun opettajien kokouksiin. Hyöty on molemminpuolinen.
Palkitsemisperusteissa kehutaan myös Koskimiehen johtajaominaisuuksia: Hän on idearikas esimies, joka tukee kaikkia ja kykenee ottamaan puheeksi vaikeatkin asiat.
Sosionomi ja nepsy-valmentaja
Koskimies on koulutukseltaan sosionomi (AMK) ja työskennellyt varhaiskasvatuksen parissa kymmenen vuotta, enimmäkseen esikouluopettajana.
Koskimies on toiminut myös nepsy-valmentajana. Se on lyhennys ratkaisukeskeisestä neuropsykiatrisesta valmentajasta.
Uusin käänne elämässä: lastentarhasta viestintään.
Päivätyön ohessa hän suorittaa parhaillaan puolitoista vuotta kestävää Sisäinen kehittäjä -koulutusta, johon sisältyy tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto.
– Taidan olla synnynnäinen kehittäjä. Asioita voi aina katsoa uudesta kulmasta ja miettiä, voisiko homman hoitaa paremmin. Rohkenen kokeilla uutta ja kannustan muita samaan, hän miettii.
Kehitysideoita muhimassa
Uusin käänne Koskimiehen elämässä tapahtui marraskuun alussa, kun hän aloitti Haminan kaupungin viestintäkoordinaattorina.
– Olin aloittanut copywriter-koulutuksen ja tuumasin, että kaupungin viestinnässä on paljon työtä mutta vähän tekijöitä. Kysyin rohkeasti työpaikkaa ja kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Uuden työn hän aloitti uteliaana ja innokkaana oppimaan. Ensimmäisten viikkojen aikana hän on muun muassa päivittänyt kaupungin nettisivuja, valokuvannut ja osallistunut tapahtumiin sekä hahmotellut, miten kaupungin työntekijöiden arkea voisi tuoda esiin Haminan eri viestintäkanavissa.
– Muutamia kehitysideoita on jo muhimassa, hän lupailee.
Lehtityöstä kunnan viestijäksi
Filosofian maisteri Anni Lampinen, 30, aloitti työt Polvijärven kunnassa, Joensuun kupeessa, kaksi vuotta sitten. Nimike oli alkuun palvelusihteeri, mutta töiden painottuessa viestintään nimike vaihtui viestintäsihteeriksi.
Kunnanjohtajalla on kokonaisvastuu viestinnästä, mutta sen käytännön toteutuksesta vastaa yhden naisen viestintäyksikkö.
– Teen kaikkea mihin yksi ihminen repeää, Lampinen sanoo.
Anni Lampinen on Polvijärven yhden naisen viestintäyksikkö.
Ja Lampinen repeää: viestii kunnan asioista ulospäin, osallistuu Polvijärven markkinointiin ja erilaisiin kampanjoihin, tuottaa sisältöä sosiaalisen median kanaviin, valokuvaa sekä suunnittelee ja organisoi kunnan sisäistä viestintää. Vähintään pikkusormensa viestintäsihteeri on antanut kunnan tapahtumatuotannolle.
– Onneksi työtä ei tarvitse tehdä yksin. Viestintä kuuluu kaikille – se on isoin oivallus, jonka olen pyrkinyt juurruttamaan niin kunnantalolle kuin laajemmin. Porukka on tosi innostunutta, ja tulokset alkavat näkyä.
Kuntalaiset ideoimaan
Aiemman, melko keskitetyn viestinnän sijaan Polvijärvi on omaksunut aktiivisen ja osallistavan otteen. Nyt jokaisella on lupa ja velvollisuus viestiä ja tiedottaa tekemisistään.
– Pyrin itse olemaan läsnä tapahtumissa. Menen mihin pyydetään, kuuntelen ja otan vastaan ideoita. Minä en ole se arkku, josta ideat löytyvät, vaan polvijärveläiset ovat. Yhdessä niistä saadaan syntymään jotain suurta.
Näyttöä on: Kaksipäiväinen Polvijärvi-tapahtuma laajentui viikon mittaiseksi kesäfestivaaliksi, joka sai niin kuntalaiset kuin kesäasukkaat liikkeelle. Yhdessä kuntalaisten kanssa syntyi myös ensi vuoden Polvijärvi-kalenteri, joka jaetaan joka savuun.
– Asukkaat ottivat valokuvia itselleen läheisistä paikoista, ja niistä syntyi kalenterin kuvitus, Lampinen kertoo.
Poltsi maailmankartalle
Anni Lampinen on kotoisin Lieksasta, ”born and raised in Pohjois-Karjala”, kuten hän asian ilmaisee. Hän opiskeli historiaa ja viestintää Itä-Suomen yliopistossa ja työskenteli valmistuttuaan viitisen vuotta toimittajana ja vuoden mainonnan ja markkinoinnin parissa.
– Nyt yksi missioni on viedä Poltsi maailmankartalle, hän sanoo.
Poltsi maailmankartalle. Se on Anni Lampisen missio.
Kun Lampista pyytää listaamaan Polvijärven valtteja, ei kehuille tule loppua: Ihmiset ja letkeä meininki. Lähiruoka. Upea luonto. Vakaa talous. Maakunnan matalin tuloveroprosentti. Kaikkien kuntalaisten maksutta käytössä oleva vapaa-aikatalo Vapari. Lähilukio. Paljon lapsiperheitä.
– Ja Sotkuman kylä, joka on poikkeuksellisen elinvoimainen. Siellä kyläkoulua laajennettiin ja rakennettiin päiväkoti samaan yhteyteen. Ajattele, täällä Pohjois-Karjalassa, missä kärsitään muuttotappiosta!